Tänään taas autoiltiin, kun oli pentutarkastuksen vuoro. Samalla kertaa pennuilta tutkittiin myös silmät. Silmätutkimushan ei kelpieillä ole pakollista, ei edes jalostukseen käytettäviltä koirilta, mutta koska kyse on colliesukuisesta rodusta, niin mielestäni silmät kannattaa myös tutkituttaa. Asia hoitui kätevästi, kun lääkäriin oltiin muutenkin menossa ja nyt tiedetään silmien tilanne heti alusta alkaen.

Autossa pennut olivat kuin vanhoja tekijöitä, menomatkalla piti hieman äännellä, mutta poistulomatka sujui täydessä hiljaisuudessa pentujen nukkuessa. Lääkärissä käyttäydyttiin suht hyvin, häkissä olo ahdisti erityisesti poikia ja silmiä tutkittaessa muutama päätti vähän rimpuilla vastaan, mutta muuten tarkastukset saatiin hyvin tehtyä.

Kaikilla pennuilla on tässä vaiheessa normaali purenta ja uroksilla kivekset laskeutuneet.  Silmien osalta muut saivat puhtaat paperit, mutta Wangolinalla on oikeassa silmässä PPM-poimu (iiris-iiris), joka saattaa lääkärin mukaan hävitä silmän laajentuessa (eli koiran kasvaessa). Tämä ei vaikuta koiran näkökykyyn eikä elämään millään lailla eikä sulje myöskään jalostuskäytöstä pois, kunhan sulhaseksi valitaan terve yksilö. Silmät tutkitaan uudestaan vuoden päästä lonkka- ym. kuvien yhteydessä, joten jää nähtäväksi häviääkö nuo sikiöaikaiset jäänteet silmästä vai eivät. Jos ne eivät häviä, niin ne eivät myöskään kasva eivätkä siis häiritse koiran elämää mitenkään.

Kuittiin saatiin maininta: hyvin kehittyneet, reippaat ja avoimet pennut:)

Tällä viikolla on riittänyt vilskettä sillä vieraita on käynyt joka päivä ja pennut ovat ottaneet kaikki reippaasti vastaan. Taistelunhalua ei puutu keneltäkään ja lelut saavat kyytiä. Kaikki ovat myös hyvin kontaktinhakuisia ja ihmisläheisiä, tunkevat syliin ja roikkuvat lahkeissa. Eilen totuteltiin imurin ääneen ja näyttää pahasti siltä, että huomenna on taas siivousta edessä. Kukaan ei hätkähtänyt imurin ääntä, vaan rohkeasti tultiin katsomaan aitauksen reunalle, että mikäs ihmeen laite se tuo on. Tänään pennut saivat hienot uudet pannat ja niiden pitoa opeteltiin ensin sisällä ja sitten ulkona. Eipä tuo menoa haitannut, vähän piti toki rapsutella, mutta asia unohtui nopeasti.

Vielä yksi päivä ja sitten perjantaina osa pennuista muuttaa jo omiin koteihinsa. Vaikka pennut osaavat olla aikamoisia riiviöitä, niin ikävä niitä tulee taatusti. Onneksi suurin osa jää suht lähelle, jotta pääsen läheltä seuraamaan pentujen kasvua ja näkemään niitä useasti:)

Tässä kuvia eiliseltä ja tältä päivältä. Ensin kissanpentua muistuttava Wangolina alias Winha:

Willaura eli Wirriwirri:

Wilkawatt eli Waara:

Willmont eli Monty:

Ja Waikerie eli Piuha: