Tässä blogissa seurataan australiankelpie Kitkan pentuprojektin etenemistä. Blogin aloitustekstiksi sopinee lyhyt kertaus siitä, miten projekti sai alkunsa ja mitä on tähän mennessä ehtinyt tapahtua.

Olin suunnitellut kasvattajan peruskurssille menoa jo pidemmän aikaa, ihan vaan yleissivistävässä mielessä. Ja ajatuksella, että voihan sitä kennelnimen hakea ja omistaa, vaikkei pentuja koskaan aikoisikaan teettää. Vaikeaahan se onkin, jos ei halua ottaa itselleen narttukoiraa;) Viime syksyn kurssi Kymen kennelpiirin alueella oli täynnä, joten silmä kovana tarkkailin Koiramme-lehteä ja seuraavaa mahdollista kurssia. Kevään kurssille onneksi saatiin kaverin kanssa paikat ja mielenkiinnolla lähdettiin opiskelemaan kasvattamiseen liittyviä asioita:) Paljonhan sitä on mukaan tarttunut 13 koiraharrastusvuoden aikana, mutta paljon tuli myös uutta asiaa.

Kevättalven aikana heräsi myös ajatus siitä, että mitä jos suuren unelmani Woiton pennuista saisikin toteutettua. Ja kun Kitkan omistajan Tiian kanssa ajatukset olivat hyvin samansuuntaiset, niin päädyttiin yhteistyöhön pentuprojektin parissa. Sain siis Kitkan jalostuslainaan ja sovittiin, että tulevat pennut rekisteröidään minun nimiini.

Tehtiin asiasta kirjallinen sopimus hyvässä yhteisymmärryksestä ja sen jälkeen alkoi piinaava odotus. Vihdoin 17.5. Tiialta tuli viesti, että Kitkan juoksut alkoivat. Kitka astutettiin kaksi kertaa, 15. ja 17. juoksupäivänä.

Kuvassa pariskunta ensitreffeillä pitkäperjantaina 10.4.2009.

Ja Kitka projektin alkuvaiheessa, painoa kuvanottohetkellä n. 14 kg.