Hieman on aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Pennuilla on kaikki hyvin, ovat käyneet tutustumassa moniin eri paikkoihin ja asioihin ja aina yhtä reippaina:) Tänään pennuilla tuli täyteen 12 viikkoa ja oli ensimmäisen rokotuksen vuoro. Rokotuksilla kävivät Monty, Piuha ja Wirri, hyvin sujui sekin kaikilla. Wirri on kiilannut painotilaston kärkeen, vaaka pysähtyi lukemiin 7,4 kg. Monty ei paljoa häviä siskolleen, painoa tänään 7,3 kg.

Lokuun alussa tuli odotettua postia Kennelliitosta eli kennelnimi vahvistettiin ja ensimmäinen vaihtoehto meni läpi:) Joten tästä eteenpäin meiltä lähtee maailmalle voitostaan varmoja pentuja:D Ei varmaankaan ole vaikea arvata, mistä näinkin omaperäinen nimi on peräisin:) Kennelnimi lisättiin samantien pentujen nimien eteen, joten ovat nyt todella W-jengiä.

Lyhyen päivityksen piristykseksi muutama facebookista napattu kuva pennuista noin 10 viikon ikäisinä.

Winsure Willmont eli Monty.

Winsure Waikerie eli Piuha.

Winsure Willaura eli Wirri.

Kennelnimen vahvistuksen jälkeen suunnitteella ovat sekä kotisivut että uusi blogi, mutta hiljaa hyvä tulee, joten saa nähdä milloin ne ovat julkaisukunnossa. Tavoitteena voisi vaikka olla, että ennen kuin pennut alkavat tehdä tuloksia, joten vuoden loppuun asti on aikaa, ennen kuin pennut pääsevät osallistumaan pentunäyttelyihin. Taitaa silti tulla kiire;)

Sain vihdoin lisättyä blogiin pentujen ja uusien omistajien esittelysivut, joiden linkit löytyvät blogin etusivulta.

Edelleen kaikilta on tullut pelkästään positiivista palautetta, tosin Piuha oli tänään järjestänyt ylimääräistä sydämentykytystä omistajalleen kaatamalla cd-levytornin - alle jääminen oli ollut muutaman sentin päässä. Montyn molemmat korvat ovat nyt pystyssä ja eiköhän muillakin piakkoin ala korvat nousemaan kokonaan ylös. Waara on jo käynyt tutustumassa agilityhallilla putkeen, samoin Wirriwirri on ollut mukana alkeiskurssilla - siis katsojan roolissa toki:) Tottiskentällekin pennut ovat jo ehtineet tutustumaan ja pienimuotoisia "pentutreffejä" eli leikki-/riehuntatuokioita on pidetty.

Pentueen isä Woitto juhlisti pentujen muuttoa tekemällä näpsäkän nollaradan viime sunnuntaina oman agilityseuramme eli LAU:n seuranmestaruuskisoissa. Sillä irtosi myös seuran maxiluokan mestaruus ja Wode taisi olla kaikki luokat huomioiden kisan nopein koira:) Mukavan päivän kruunasi se, että myös Warma teki nollaradan ja nappasi itselleen hopeaa seuranmestaruuskisassa, joten pääsimme pokkaamaan aikamoisen kasan palkintoja:)

Lopuksi muutama kuva Woitosta seuranmestaruuskisaradalla, kuvat on ottanut Nina Temonen.

Perjantaina suurin osa pennuista muutti omiin koteihinsa. Ensin lähti Piuha, jotta Tiia pääsi vielä kerran näkemään kaikki pennut yhdessä. Kitkan ja tyttärensä jälleennäkeminen oli lämmin ja yhteiselo on lähtenyt sujumaan mukavasti.

Seuraavaksi omaan kotiin pääsi Monty, jota mukana hakemassa oli uusi "isoveli", pitkäkarvainen collie Onni.

Iltapäivällä lähtövuorossa oli Winha, joka muutti Imatralle parsontyttöjen seuraksi ja taitaa pian luulla itsekin olevansa terrieri;)

Illansuussa omaan kotiin pääsi Waara, joka sai samantien yökylään siskonsa Wirriwirrin. Waaran "isoveljen" virkaa toimittaa kelpie Nemo.

^Waara ja Wirriwirri lähdössä tutustumaan Waaran uuteen kotiin.

Wirriwirri tuli vielä lauantaina takaisin yhdeksi yöksi ja otti sitten Waaran meille mukaan hoitoon, joten Wirrinkään ei tarvinnut olla pitkää aikaa yksin.

Ja sunnuntaiaamuna koitti sitten Wirrin vuoro pakata tavarat ja hypätä auton kyytiin matkalle kohti uusia kotimaisemia.

Pentujen sopeutuminen uusiin koteihin on alkanut todella hyvin ja kaikilta on tullut pelkästään positiivisia kuulumisia. Osataan nukkua ja rentoutua, syödään hyvin ja leikitään reippaasti sekä tutkitaan rohkeasti uusia paikkoja. Jokaisessa kodissa oli jo ennestään ainakin yksi koira, mutta mitään ongelmia ei ole myöskään vanhempien koirien kanssa tullut.

Päivitän pentujen esittelyt blogiin niin pian kuin ehdin.

Onnea matkaan Piuha, Monty, Winha, Waara ja Wirri! Kasvakaa hienoiksi kelpieiksi ja tulkaa käymään, kun satutte tänne suunnalle:)

^isä ja tytär eli Woitto ja Wirri. Parempaa yhteiskuvaa ei jostain kumman syystä saatu otettua. Tytär ei pitkään paikallaan viihdy;)

Tänään taas autoiltiin, kun oli pentutarkastuksen vuoro. Samalla kertaa pennuilta tutkittiin myös silmät. Silmätutkimushan ei kelpieillä ole pakollista, ei edes jalostukseen käytettäviltä koirilta, mutta koska kyse on colliesukuisesta rodusta, niin mielestäni silmät kannattaa myös tutkituttaa. Asia hoitui kätevästi, kun lääkäriin oltiin muutenkin menossa ja nyt tiedetään silmien tilanne heti alusta alkaen.

Autossa pennut olivat kuin vanhoja tekijöitä, menomatkalla piti hieman äännellä, mutta poistulomatka sujui täydessä hiljaisuudessa pentujen nukkuessa. Lääkärissä käyttäydyttiin suht hyvin, häkissä olo ahdisti erityisesti poikia ja silmiä tutkittaessa muutama päätti vähän rimpuilla vastaan, mutta muuten tarkastukset saatiin hyvin tehtyä.

Kaikilla pennuilla on tässä vaiheessa normaali purenta ja uroksilla kivekset laskeutuneet.  Silmien osalta muut saivat puhtaat paperit, mutta Wangolinalla on oikeassa silmässä PPM-poimu (iiris-iiris), joka saattaa lääkärin mukaan hävitä silmän laajentuessa (eli koiran kasvaessa). Tämä ei vaikuta koiran näkökykyyn eikä elämään millään lailla eikä sulje myöskään jalostuskäytöstä pois, kunhan sulhaseksi valitaan terve yksilö. Silmät tutkitaan uudestaan vuoden päästä lonkka- ym. kuvien yhteydessä, joten jää nähtäväksi häviääkö nuo sikiöaikaiset jäänteet silmästä vai eivät. Jos ne eivät häviä, niin ne eivät myöskään kasva eivätkä siis häiritse koiran elämää mitenkään.

Kuittiin saatiin maininta: hyvin kehittyneet, reippaat ja avoimet pennut:)

Tällä viikolla on riittänyt vilskettä sillä vieraita on käynyt joka päivä ja pennut ovat ottaneet kaikki reippaasti vastaan. Taistelunhalua ei puutu keneltäkään ja lelut saavat kyytiä. Kaikki ovat myös hyvin kontaktinhakuisia ja ihmisläheisiä, tunkevat syliin ja roikkuvat lahkeissa. Eilen totuteltiin imurin ääneen ja näyttää pahasti siltä, että huomenna on taas siivousta edessä. Kukaan ei hätkähtänyt imurin ääntä, vaan rohkeasti tultiin katsomaan aitauksen reunalle, että mikäs ihmeen laite se tuo on. Tänään pennut saivat hienot uudet pannat ja niiden pitoa opeteltiin ensin sisällä ja sitten ulkona. Eipä tuo menoa haitannut, vähän piti toki rapsutella, mutta asia unohtui nopeasti.

Vielä yksi päivä ja sitten perjantaina osa pennuista muuttaa jo omiin koteihinsa. Vaikka pennut osaavat olla aikamoisia riiviöitä, niin ikävä niitä tulee taatusti. Onneksi suurin osa jää suht lähelle, jotta pääsen läheltä seuraamaan pentujen kasvua ja näkemään niitä useasti:)

Tässä kuvia eiliseltä ja tältä päivältä. Ensin kissanpentua muistuttava Wangolina alias Winha:

Willaura eli Wirriwirri:

Wilkawatt eli Waara:

Willmont eli Monty:

Ja Waikerie eli Piuha:

Pennut ovat jo 6-viikon ikäisiä ja eilen oli aika poistua äidin helmoista ja vaihtaa maisemaa. Viimeisen viikon ennen luovutusta pennut viettävät isänsä luona Lappeenrannassa. Kitka saa siis vajaan viikon verran huilata, ennen kuin yksi pentu palaa kotiin. Kuvat ovat tältä päivältä, ihana syksyinen auringonpaiste saisi jatkua koko viikon.

Automatka Valkealasta Lappeenrantaan sujui yllättävän hyvin. Aluksi toinen poika ja yksi tytöistä pitivät hieman ääntä, mutta kun päästiin 6-tielle ja nopeus kasvoi, kaikki nukahtivat tyytyväisinä. Välillä piti toki hieman kommentoida johonkin asiaan. Ja kun päästiin perille, niin suurin osa pennuista piti herättää sisälle siirtymistä varten - autoilusta ei siis stressattu liikoja:)

Rajasin pennuille oman kulman olohuoneesta ja nopeasti kävi selväksi Tiian sanat "ne ei oikein viihdy enää aitauksessa...";) Eipä niin, kun on levätty riittävästi, niin alkaa yleinen hälinä ja vinkuna, tahdotaan täältä pois ja äkkiä. Pennut tutkivat tosi reippaasti paikkoja ja olivat heti kuin kotonaan. Piha on nyt hieman suurempi, joten tutkittavaa riittää.

Nuorin kelpieni Arwo oli pennuista ihan haltioissaan ja pennut Arwosta. Illalla Arwo meni ylvään näköisesti makoilemaan sohvalle pentuaitauksen viereen ja tytöt tuijottivat rivissä aitauksessa, ihan kuin fanijoukot olisivat alempana herraa palvomassa:) Woitto oli ensin järkyttynyt, ei kai noi jää tänne, mutta kävi haistelemassa pentuja niiden nukkuessa. Ja pentujen lelut sekä luut olisivat Woiton mukaan kuuluneet hänelle. Warma kävi ohimennen heiluttamassa pennuille häntää, muttei sen kummemmin jaksanut niistä kiinnostua.

Keskiviikkona autoillaan jälleen, kun edessä on pentutarkastus. Omiin koteihinsa pennut muuttavat ensi viikonlopun aikana, suurin osa pennuista haetaan perjantaina.

Willkawatt maasta löytyneen vaahteranlehden kimpussa:  

Willmont

Waikerie

Wangolina

Willaura (josta ei meinaa saada otettua kuvaa millään, vauhti on koko ajan hurja...)